Ressiä ressiä

Huh_huh. Mulla on ollut kamala kiire koko viime viikon. Muutto on pitänyt hoitaa suhteellisen kunnialla viimeinkin. Yritin kyllä lykätä sitä viimeiseen asti sillä musta vaan ei tuntunut että jollain on noikeus käskeä mut muuttamaan pois ilman että olen tehnyt mitään väärää. Noh, se nyt vain oli kuitenkin tehtävä. Aluksi tuntui aivan ylivoimaiselta pakata kaikkia romuja mutta loppupeleissä se osoittautui huolista pienimmäksi. Tämä mun uusi kämppä on aivan kamala. Sitä on hankala sanoin edes kuvailla mutta yritetään.

Tää on siis tosiaan vanha iso puurakennus johon on myöhemmin rakennettu honeistoja. Edellisessä postauksessa olenkin jo varmaan kertonut millaista porukkaa täällä asuu, mutta tämän kämpän kunto kyllä oli jotakin aivan pahinta ikinä. Kaikki pinnat, varsinkin vessassa, olivat aivan saastan peitossa. Desinfioin tätä ensimmäiset kaksi päivää ennenkuin edes kehtasin tuoda omia tavaroita tänne ja siltikin tämä on vielä aivan hirveä. Suihkua ei voi käyttää, tai voi jos haluaa vesivahingon mikä varmaan on useampaan kertaan jo sattunut täällä. Alakerrassa on kaikkien yhteinen suihku mutta en ole uskaltanut vielä käyttää jos joku mun ihanista uusista naapureista sattuu paikalle. Onneksi meidän hallilla on suihku :D Asunto on kuin suoraa repäisty jostakin kauhuleffojen milijööstä mutta pakko tässä on pärjätä nyt ainakin se puoli vuotta. Lisäksi mun kaikki tavarat ei edes mahtuneet tänne. Sohva vastusti niin viimeiseen asti mutta lopulta se oli pakko viedä työpaikalle ''väliaikaisesti'' samoin kuin pesukone. Niin siis täällä ei voi edes pestä pyykkiä.

Tuossa kuvaa vähän mun edelliseltä kämpiltä ja pakkailuista. Loppusiivous sinne pitäisi vielä mennä tekemään muutoin kaikki alkaisi olemaan kunnossa. Mulla pelotti aivan tajuttomasti etten saisi ketään kaveriksi kantamaan noita isompia kamoja kun en oikein tunne täältä vielä ketään ja työkavereita en kehtaa vaivata. Kuitenkin niitä vapaaehtoisia alkoi olla jotenkin kummasti :D Kilpailiafirman ''velipoika'' tarjoutui ja saatiinkin kaikki oikein ammattimaisin ottein paikalleen pienellä noitumisella. Yritin palkaksi tarjota ruuan tän urakan jälkeen mutta eihän siinä maksajaksikaan päässyt. Mulle jäi tajuton kiitollisuuden velka mutta eikai sille mitään nyt voi. Ehkä se oli tarkoituskin niin pitää tavata uudestaankin joskus :)

Musta tuntuu että stressi ottaa mussa taas ihan liikaa valtaa. Tuntuu että on niin paljon kaikke mitä vaan pitäisi saada äkkiä tehtyä mutta mihinkään ei riitä aika. Töissäkin on vaikka mitä ihmeellisiä keikkoja buukattu päivät täyteen ja yritäppä siinä sitten löytää omille hommille aikaa. Mutta kun saisin loppusiivouksen nyt tehtyä ja talvirenkaat autoon niin alkaisi elo taas pikkuhiljaa helpottaa, ei se paljoa vaatisi.

Toisaalta vaikka töissä on kiirettä se on oikeastaan vaan hyvä juttu. Saapahan tehdä sitä mistä nauttii ja pitää ajatukset poissa ikävistä asioista ja kiireestä koko päivän :) Laitan tähän vielä pari kuvaa viimeviikolta joista tulisi vähän iloisempi fiilis kuin tästä vuodattamisesta!

NT1 hapottaa

Huh tää viikko koulutuksesta selvitty! Voin nyt ihan kokemuksesta sanoa että tuo ei todellakaan ole se mun juttu istuskella koneella 8-10h päivässä ja näpytellä jotai ohjelmia. Hulluksi siinä meinasi tulla kun ei päässyt liikkumaan eikä ulos koko päivänä. Kyllä töitten pitää olla mulle oikeita mielekkäitä töitä eikä tuollasta nysväämistä. Toisaalta huippu mielenkiintoista kun sai pääsyn kaikkiin laitevalmistajan dokumentteihin! Lueskelin niitä aina illat hotellilla kun ei vaan kai saa tarpeekseen tästä työpäivän aikana.

Juuh eli lähdin koulutukseen vähän sillämielin että urheilen aina koulutuksen jälkeen ja pidän hotellin salin kuumana vaikka työkaverit yrittäis houkutella mihin. Pari ekaa päivää meni ihan hyvin aamulenkit ja iltasalit tms hoisin kunnialla. Tän majapaikan salikin oli hotelliin ihan ok. Melkeimpä siis 20% kaikesta mitä ois tarvinnu löyty! Ei paha.

Sit tuli se keskiviikko, pikkulauantai tottakai. Työkaverit tuli koputtelee mun huoneen ovelle että lähdetäänkö syömään? No, kai sitä voi ihan salaatilla tai jotain lähteä käymään. Kuulosti tosi viattomalta siinä vaiheessa joten minähän lähdin. Mulle on tosi hankalia tollaset tilanteet. Olut on aina ihan liian suunmyötäisen makuista ja pakkohan siinä kai oli itsellekkin yksi tilata, kun muutkin joi. No enhän mie osaa sitä yhteen jättää ja se oli menoa sit.

Tuli kauheen paha omatunto siitä. Kuinka mulla voi olla niin huono itsekuri että lähtee tollalailla lipsumaan. Ällöttää se olo seuraavana päivänä kun turvottaa ja ei pysty mihinkää. Muutakuin tietenkin just näpyttelemään sitä konetta koko päivän. Loppuviikko siis meni näissä merkeissä. Tänään siis kotiuduin takaisin Kalajoelle ja täytyy kyllä nyt ihan tosissaan ryhdistäytyä eihän tämä tämmöinen oo kyllä mistään kotoisin.

Muuttohommatkin alkaa taas ensiviikosta eteenpäin niin eiköhän tämä tästä taas pikkuhiljaa ala tasaantumaan. Pientä ryhtiliikettä se taas vaan vaatii. Meillä osuu officen muutto juuri samaan aikaan kun tää mun oma muutto. Viimeksi tänään haettiin Oulusta pöytiä ja laatikostoja. Nekin odottaisi Transportterissa vaan kantamista sisälle toimistolle.

Hah kuva kun olin vielä alkuviikosta kunnollinen ja kävin salil hotellil. Pientä päivitystä kilpailija firman ''velipojalle'' et meidä majapaitat on parempii ku teidän on sali mis saa kädet hyvin revittyy. Nähtiimpä taas sit mihin nuo koulutushommat lähes poikkeuksetta aina menee.

Ah toi oli kyllä niin hyvää pitkstä aikaa. Sitten vaan yössä hotellille suomenteleen myllyjen fault messageja. Kuluuhan se aika toki niinkin. Hajoilin itekseen siellä huoneessa keskel yötä wifi- nimille. Huone naapurit varmaan aatteli et mikähän hullu toski vieressä asuu. Mut joo päätän tän postauksen näihin kuviin ja tunnelmiin. Pakko vielä lisätä se yksi mikä mut melkein tappo nauruun muutaman oluun jälkeen. Joku huumorimies ollu keksimässä verkonnimee.

Lifts banned!

Moi vaan taas olisi aika päivitellä tän viikon kuulumisia! Hyvin voisi aloittaa tästä service- puolen elämästäni. Meillä meni hissit kokonaan käyttökieltoon, kun jollain toisella valmistajalla tipahti hissi jossain Saksassa. Eilen illalla onneksi tuli viesti omalta hissivalmistajaltamme, että heidän hissit ovat todettu turvallisiksi (luojan kiitos) :D Ei ole oikeastaan se helpoin ja nopein homma mennä torniin rappusia pitkin. Melkoinen urheilusuoritus tuo 433 askelmaa varusteet päällä.

Jotkun meidän saksanpojat eivät edes lähteneet kiipeään. Luulisi että vähän kolahtaisi ylpeyteen kun pikkutyttö menee ja tekee sun hommat. Mutta ei. Siellä ne valittaa ett' liian kova homma. Onneksi saatiin hissit taas käyttöön ni voivat nekin Maurit jatkaa töitään. Toi ylempi kuva on siis reissulta kun käytiin tarkastaan toimiiko lentovalo. Toimihan se, eli turha reissu :D Kyllä se palkitsi kun taas pääsi katolle katteleen. Se on kai semmoinen paikka mihin ei mitkään maalliset murheet yllä. Käsittämättömän hieno tunne kun katselet horisonttiin ja alas maahan.

Tää on niitä yksinoikeuksia mistä saa olla tyytyväinen, en vaihtaisi mihinkään. Tosta hissiongelmasta johtuen on kyllä hommia riittänyt kovasti. Kuitenkin sai vapaan viikonlopun ja ensiviikollahan saa olla melkein lomalla kun koko viikon koulutus Oulussa. Olikin jo hotelliaamupalaa ikävä. Kaikesta hhuolimatta on ehtinyt onneksi hyvin treenailee ja touhuun vähän muutakin vapaalla. Tietenkin on pitänyt käydä taas vähän vakoilemassa että miten mun asunnon rakennustyömää edityy, ja hyvällähän mallilla tuokin näyttää olevan! Kaikin puolin viikko siis tähän mennessä vähintään 5/5. Tästä pitää nyt kohta lähtee Kalajoen perinteisille markkinoille ostamaan lakua :D en oo ikinä käynyt muutta paikallinen tuttava arveli että se on kyllä sellainen must- homma jos täällä asuu. Palaillaan siis aika hetikin!

Hommat etenee

Tää viikko on kyllä ollut parempi esitys tuon viimeviikkoisten asioitten kyntämisen jälkeen. Pääsin yli järkytyksestä kun vuokranantaja siis myi asuntoni. Annoin luvan itselle kieriskellä yhden iltapäivän siinä itsesäälissä mutta sitten oli kyllä herättävä todellisuuteen että onhan tässä taas uutta luukkua alettava katselemaan. Lähtökohdaksi otin, että uuden vuokrakämpän tulisi olla mahdollisimman halpa. Ei sillä että palkkani olisi niin pieni, mutta tulen asumaan uudessa vuokra- asunnossani maksimissaan 6kk ennen kuin oma kotini valmistuu. Ei ollut hankalaa löytää alle 400e/kk olevaa asuntoa, mutta siinä sitten joutuu tinkimään tietyistä asioista :D Esimerkiksi uudet naapurini ovat jotain laitapuolen kulkioita ja asunnon kunto on jotakin niin karmeaa. Sijainnista ei täällä Kalajoella oikeastaan edes voi tinkiä koska kaikki on niin pienellä alueella. Löysinkin siis tällaisen omakotitako kommuunin ja siihen muutto sitten reilu nviikon päästä.

Maanantaina oli kaikinpuolin jännittävä päivä. Oli viimeinen lainaneuvottelu ja ostamani asunnon kauppakirjan allekirjoitus. Mulla jännitti hulluna etukäteen että mitä jos jokin menee vikaan ja en saakkaan sitä asuntoa. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja piti lähteä heti vakoilemaan rakennustyömaalle mille mallille pojat on jo saanut mun uuden kodin.

Onhan tossa tietenki vielä tekemistä mutta en malta millään odottaa että pääsen jo muuttamaan! Takana näkyy täsmälleen samanlainen talo, millainen tuosta uudestakin tulee. Aluksi ajattelin että kyllähän mun joku omakotitalo on hankittava, tai vähintään paritalo. Kuitenkin mussa taitaa olla sen verran sijoittajaa, että täytyi vähän silläsilmällä tuotakin hankintaa katsoa. Melko varmasti ostamani asunnon hinta tulee nousemaan, mitä olen katsonut kaavoitus ja rakennuslupia tuossa hiekkasärkkien ytimessä. Siinne siis ei oikein lähettyville saa samanlaista rakentaa.

Mulla on ollut hirveä ressi tuosta lainahommasta ja rakennustyömaasta. Sen takia oon juossut salilla melkein jokapäivä että saisi edes vähäksi aikaa ajatuksia muualle. Lisksi oon huomannut että tämä asioitten ylöskirjoittaminen auttaa myös, niin hullulta kun se kuulostaakin. Eilen siis yllätyin kun katsoin peiliin salilla käsipäivän jälkeen. Aivan puskista tullut jotakin tuloksiakin! Tää on aika yllättävää luulisi ettei niitä lihaksia noin vaan varkain pääse tulemaan mutta totta se vaan on.

Tuossa ylempänä siis kuva eiliseltä ja tänään varmaan lepopäivää jos ei aivan hullu ahistus taas iske siitä että kaikki kuitenki kaatuu päälle jossaki vaiheessa.

Töissä mulla on munnyt kans aika hyvin. Noh, meidän Kalajoen puistoissa on vielä aika paljon tekemistä ennenkuin ne on valmiita mutta hyvää vauhtia valmistuu kuitenkin! Perjantaina otti kuitenkin pienen stopin nekin työmaat sen Valiomyrskyn takia. Yritin ikuistaa sen kauheen tuulen kuvaan mutta tuulta on aika hankala kuvata :D Yritys kuitenkin aika hyvä.

En oo siis millään muokkausohjelmalla blurrannut tota kuvaa. Jotenki vaan hiekka varmaan lentää siinä niin paljon ettei samsungi osannut maisemaan tarkentaa. Mieltä lämmitti töissä myös aika paljon kun sain aika yllättävän sähköpostin missä sanottiin että teen historiaa. Siis MIE. Ainahan se on kiva kun joku kehuu mut ei sitä usko ikinä että että aivan jotakin maailmaa mullistavaa on lähetty tekemään. Varsinkaan kun tekee vaan töitä niin ei sitä aattele että siinä on yhtään mitään erikoista.
.