Ressiä ressiä

Huh_huh. Mulla on ollut kamala kiire koko viime viikon. Muutto on pitänyt hoitaa suhteellisen kunnialla viimeinkin. Yritin kyllä lykätä sitä viimeiseen asti sillä musta vaan ei tuntunut että jollain on noikeus käskeä mut muuttamaan pois ilman että olen tehnyt mitään väärää. Noh, se nyt vain oli kuitenkin tehtävä. Aluksi tuntui aivan ylivoimaiselta pakata kaikkia romuja mutta loppupeleissä se osoittautui huolista pienimmäksi. Tämä mun uusi kämppä on aivan kamala. Sitä on hankala sanoin edes kuvailla mutta yritetään.

Tää on siis tosiaan vanha iso puurakennus johon on myöhemmin rakennettu honeistoja. Edellisessä postauksessa olenkin jo varmaan kertonut millaista porukkaa täällä asuu, mutta tämän kämpän kunto kyllä oli jotakin aivan pahinta ikinä. Kaikki pinnat, varsinkin vessassa, olivat aivan saastan peitossa. Desinfioin tätä ensimmäiset kaksi päivää ennenkuin edes kehtasin tuoda omia tavaroita tänne ja siltikin tämä on vielä aivan hirveä. Suihkua ei voi käyttää, tai voi jos haluaa vesivahingon mikä varmaan on useampaan kertaan jo sattunut täällä. Alakerrassa on kaikkien yhteinen suihku mutta en ole uskaltanut vielä käyttää jos joku mun ihanista uusista naapureista sattuu paikalle. Onneksi meidän hallilla on suihku :D Asunto on kuin suoraa repäisty jostakin kauhuleffojen milijööstä mutta pakko tässä on pärjätä nyt ainakin se puoli vuotta. Lisäksi mun kaikki tavarat ei edes mahtuneet tänne. Sohva vastusti niin viimeiseen asti mutta lopulta se oli pakko viedä työpaikalle ''väliaikaisesti'' samoin kuin pesukone. Niin siis täällä ei voi edes pestä pyykkiä.

Tuossa kuvaa vähän mun edelliseltä kämpiltä ja pakkailuista. Loppusiivous sinne pitäisi vielä mennä tekemään muutoin kaikki alkaisi olemaan kunnossa. Mulla pelotti aivan tajuttomasti etten saisi ketään kaveriksi kantamaan noita isompia kamoja kun en oikein tunne täältä vielä ketään ja työkavereita en kehtaa vaivata. Kuitenkin niitä vapaaehtoisia alkoi olla jotenkin kummasti :D Kilpailiafirman ''velipoika'' tarjoutui ja saatiinkin kaikki oikein ammattimaisin ottein paikalleen pienellä noitumisella. Yritin palkaksi tarjota ruuan tän urakan jälkeen mutta eihän siinä maksajaksikaan päässyt. Mulle jäi tajuton kiitollisuuden velka mutta eikai sille mitään nyt voi. Ehkä se oli tarkoituskin niin pitää tavata uudestaankin joskus :)

Musta tuntuu että stressi ottaa mussa taas ihan liikaa valtaa. Tuntuu että on niin paljon kaikke mitä vaan pitäisi saada äkkiä tehtyä mutta mihinkään ei riitä aika. Töissäkin on vaikka mitä ihmeellisiä keikkoja buukattu päivät täyteen ja yritäppä siinä sitten löytää omille hommille aikaa. Mutta kun saisin loppusiivouksen nyt tehtyä ja talvirenkaat autoon niin alkaisi elo taas pikkuhiljaa helpottaa, ei se paljoa vaatisi.

Toisaalta vaikka töissä on kiirettä se on oikeastaan vaan hyvä juttu. Saapahan tehdä sitä mistä nauttii ja pitää ajatukset poissa ikävistä asioista ja kiireestä koko päivän :) Laitan tähän vielä pari kuvaa viimeviikolta joista tulisi vähän iloisempi fiilis kuin tästä vuodattamisesta!