GWO ja logistiikka

Huh se olis taas viikko hyvällä mallilla! Viimeset kaksi päivää on kyllä ollut ihan hulluja. Meillä oli pelastajakoulutus (GWO) eilen ja tänään perjantaina Oulussa. Eli oltiin ne kymmen kiloa painavat valjaan päällä kaksi päivää ja harjoiteltiin toisen pelastamista erilaisilla tilanteissa joita voimalassa voi sattua.

Koulutus oli siis Oulun kiipeilykeskuksessa, ei oikeassa voimalassa mikä oli ollut mielestäni parempi. Tuolla suurin pudotus oli vain 13 metriä, joten ei oikein päässyt fiilikseen kun meillä tosiaan myllyt 140m nasellin katolta. Ylpeenä olin ensimmäinen koulutettava nainen. Ihan mielenkiintoinen kokemus kun työpari tosiaan painaa sen 120 kiloa :D Sai aika hiki päässä kuitenkin siellä pelastella menemään. Kaikista hankalinta koulutuksessa oli varmaankin tuo logistiikka puoli. Kumpanakin aamulla kasiksi ajaa Kalajoelta Ouluun ja takaisin. Vähän oli siinäkin tekemistä ettei nukahda rattiin niinkun mulla helposti on tapana. Onneksi oli kaveri wa viestin päässä niin piti sitte mutkin hereillä.

Tänään oli suuri päivä muussakin mielessä kun vaan ton koulutuksen päättyminen. Mun lainapaperit oli nimittäin tullut verkkopankkiin! Vihdoin saa näitäkin asioita eteenpäin ja maanantaina pankkitapaamiseen siis allekirjoittamaan ne jos kaikki menee hyvin. En kyllä uskalla oikein toivoa mitään kun nyt viimeaikoina on mennyt nämä asiat vähän niinkuin on mennyt. Vähän aikaa sitten musta tuntuikin kyllä että nyt menee asiat vähän liian hyvin. Noh eiköhän sitten kämppä myyty alta. Mutta ehkä tämä nyt on taas niitä huippukohtia ennenkuin jotain uussta ''pahaa'' tapahtuu. Noh maanantaina sitten näkee tuonkin niin turha sitä on aikaisemmin manata. Voisin viikonloppuna muutenkin ottaa vähän etäisyyttä tähän arkeen ja lähteä johonkin tuonne Pohjanmaan metsiin vaeltaan. Nyt kun ei ole tuntureita enään tarjolla niin pakko hakea sitä korviketta vissiin tuolta kaislikoista. Viikonloppuun siis!

Ei niin mukava yllätys

Tää päivä alkoi oikeestaan ihan niinkuin mikä tahansa muu arkipäivä. Ylös 5:40 ja aamulenkille.

Aamulenkit on mun mielestä yks parhaista jutuista elämässä. Niin hiljaista ja mukava vielä näin syksyaikaan kun lähtee on ihan pimeetä, ja kun tulee alkaa jo aurinko nouseen :)  Lenkki kulki kivasti ja ei kun aamupalan jälkeen töihin.

Oon asunut Kalajoella nyt reilun kuukauden, ja saanut mun kämpän näyttämään jo hyvältä. Paikat ja ihmisetkin alkaa tulla tutuksi ja eipä tämä nyt hullummalta paikalta vaikuta ollenkaan.

Tänään siis oli työkeikka Oulussa ja lähdinkin ajelemaan sinne joskus 9 maissa, firman pakulla tietenkin. Kerkesin siinä katsomaan puhelinta sen verran että vuokraemännältä oli tullut viesti, mutta ajattelin soitella hänelle vasta kun oon työt saanut hoidettua ja lähtenyt takaisin kotimatkalle.

Kun tuo aika sitten koitti että sopiva sauma oli soitella pudotti tämä vuokraemäntä melkoisen uutisen sulateltavaksi. Hän oli mennyt myymään asuntossa, missä siis asun, ja sanoi että 1kk aikaa kerätä kamppeet ja häipyä! Kauheaa. En ole tehnyt mitään väärin ja olen kohdellut osaketta ku omaani niin tuntuu aivan käsittämättömältä miten näin voi käydä mulle. Oon niin vihainen ja turhaantunut en jaksaisi taas muuttaa. Olettaen että edes ehdin löytää uutta asuntoa siihen mennessä.. Sitten sitä kai rehellisesti ollaan kodittomia. Kummaa että työssä käyvä, normaalisti elävä ihminen voikin joutua tähän tilanteeseen.

Mula olisi ollut tänään lepopäivä salilta mut ei kyllä siihen pystynyt. Oli ihan pakko päästä vähän purkamaan tätä turhaannusta johonkin muuhun kuin ihmisiin. Mulla vitutti ja vituttaa vieläkin ihan sairaasti. Pelottaa. En tiedä yhtään mitä teen. Mulla ei ole ketään läheisiä täällä vaikka kuinka monen sadankaan kilometrin säteellä mihin voisin mennä hädän koittaessa asumaan. Ei kai se auta kun toivoa parasta ja yrittää aatella positiivisesti. Heitän tähän loppuun vielä ruokapäiväkirjan niin päivitellään kuulumisia sitten myöhemmin. Niin kliseeltä kuin tää kuulostaakin, niin kai ne asiat jotenkin selvenee.

• Aamupala- 1dl kaurahiutaleita puurona, raejuustoa, mustikoita
• Lounas- 100g siikaa, kukkakaalia, reilusti salaattia ja ruisleipä
• Päivällinen 100g kanaa, wokkivihanneksia
• Salin jälkeen 250g rahkaa ja ananasta
• Iltapalaa en oo vielä ehtinyt syödä mutta varmaan mehukeittoa ja raejuustoa/marjoja

I'm also one of those do'ing that ''healthy lifestyle''- shit

Edellisessä postauksessa kerroinkin, että olen kääntänyt elämäni täysin ympäri jossain kohtaa. Luulen että kaikille tulee välillä se tilanne, jossa tajuaa että jokin asia ei voi enään jatkua edelliseen tapaan. Itse aloitin kuntosalilla käynnin puhtaasti töitteni takia. Ne vaativat jonkin verran fyysisyyttä ja erityisesti naisena mun on pidettävä itseni vähintään ihan ok kunnossa ettei mitään tapaturmia satu.

Kuitenkin hurahdin siihen aivan täysin. Nyt mulla on takana vähän reilu puoli vuotta melko intensiivistä treenaamista . Ottaen huomioon että lähtökohtana oli 0, niin nyt alkaa jo jotain kehitystä näkyä. 

Eilen mulla oli siis yläkroppapäivä. Ajattelin että voisin alkaa päivittämään tänne myös salihommia ja syömistä, jotta niitä olisi helpompi seurata itsekkin. Jos joku kokee että niistä on apua niin antaa palaa vain saa ottaa käyttöön.

Mulla jotenkin hävettää kertoa ihmisille että oon niin hurahtanut tuohon touhuun. En oikein osaa sanoa kellekkään kuinka vakavissaan sitä on tuon urheilun suhteen. Jotenkin kun näitä fitness- juttuja on nyt niin paljon että itsellä ainakin tulee korvista ulos, niin en halua tulla luokitelluksi ''siihen porukkaan''. 

Jollakin selittämättömällä tavalla mulla on aina ollut joku tarve yrittää olla erilainen. En oikein itsekkään ymmärrä mistä se johtuu, mutta kai se sitten on mentävä näillä mitä on ja millainen itse on. Joten aina kun joku kysyy miksi käyn niin paljon salilla, tai miksi syön tiettyjä juttuja ja miksi lenkkeilen, vastaan että töitten takia. Ei se kuitenkaan enään ole niin. Aloitin tämän ehkä täysin niitä silmälläpitäen, ja tokkihan tervellinen elämäntyyli auttaa jaksamaan paljon paremmin. Ei, kyllä mie teen tätä nyt vaan ihan itteni ja oman vartalon takia, siihen jää koukkuun kun näkee tuloksia painopakassa ja ihan peilissäkin.

Laitan tähän alapuolelle vielä tän päivän ruokalistan. Ihan jokapäiväistä ruokapäiväkirjaa tänne tuskin tulee, mut eihän sitä tiedä jos vaikka innostunkin. Tämä ei kuitenkaan ole mikään laihdutusblogi, joten en varmaankaan ihan jokapostaukseen niitä työnnä. Saa nähdä.

• 9:00 Aamupala- 1dl kaurahiutaleita puurona tottakai.
• 13:00 Lounas- Kkaupan salaattibaarista 300g salaattia missä kalkkunaa ehkä 100g. Omena.
• 17:00 Päivällinen/välipala combo?- Maitorahka, ananasmurska
• 20:00 Iltapala- Omena, mehukeittoa, 1dl kaurahiutaleita puurona.

Saattaa pahasti näyttää siltä että syön tosi vähän, mutta tuo on sunnuntain ruokalista :D Viikolla tulee syötyä paljon paremmin, mutta viikonloppuna ei vaan jaksa panostaa. Oon to-del-la huono kokkaamaan, ja ei niitä omia räpellyksiä viitsi ihan jokapäivä valmistaa saati syödä. En myöskään varmaankaan syö ihan joka ohjekirjan mukaisesti, mutta olen todennut mikä mulla toimii ja meen sitten sillä. Voi olla että jokin muu malli voisi toimia paremmin, mutta en ole mikään ravitsemusterapeutti ja ihmiset ovat kaikki erilaisia joten oon vähän sitä mieltä että kannattaa varmaan itse kokeilla millaiset rytmit ja annoskoot kellekin sopii. Tänään sitten tulikin ihan 2 postauksen verran asiaa :D Hirviä tarve vissiin kirjoittaa mut eipä näitä jokapäivä tulekkaan, joten ollaan vaan iloisia tästä inspiraatiosta.

Miten käyttää sunnuntait?

Miten käyttää sunnuntait? Puolisen vuotta takaperin mulla meni lähes joka sunnuntai sängynpohjalla niin sanotussa ''dagen efterissä'' jotain amerikkalaista piirettyä katsellen. Silloin kuitenkin päätin, että tämä ei ole ollenkaan minun tapani elää. Aloin siis urheilla ja syödä terveellisesti. Tästä seurasi ongelmia sillä kaveriporukkani on enemmän niitä juhlija tyyppejä. Miten siis käytän todelliset vapaapäivät, jos ei ole salipäivää tai ketään kaveria jonka kanssa voisi jakaa sunnuntait jotenkin muuten kuin löhöilemällä darrassa. Keksin tähän loistavan ratkaisun tuolloin. Sunnuntait ovaat minulla retkeilypäiviä. Otan auton ja käyn jossain kauempana, tai ihan vain patikoimassa lähiseudulla. Olen aina nauttinut luonnossa liikkumisesta, ja mikäs sen parempaa kun lähteä aamusta kuuntelemaan täyttä hiljaisuutta luontopoluille ja ihailemaan maisemia.

Ajattelin että näitä hiekkasärkkiä on nähty kalajoella jo tarpeeksi joten suuntasin jonnekkin aivan muualle. Kummallista miten erilaisia maisemia täältäkin voi löytyä.

Kuvat ovat laavulle johtavalta luontopolulta. Pääsinkin sinne lopulta ja ei muutakuin takaisin. Yllättävän paljon ihmisiä liikkeellä tuolla tuohonkin aikaan aamusta. Kaikki toisaalta eläkeläisten oloisia. Mutta ylpeänä edustin itsekseni tätäkin sukupolvea :D

Takaisin autolle kävellessäni kuljin asuinalueen ohi, josta kiinteistön omistaminen tulisi olla kaikkien ''to do''- listalla. Se pääsi minunkin listalleni ja ei voi kuin jatkaa työntekoa sellaisen elämäntyylin eteen. Tässäpä motivaatiota kaikille.

Tuuliviiri

Aikaisemmin olen blogissani kirjoittanut valinnoista, ja siitä kuinka minun on hankalaa lähteä opiskelemaan. Noh, se osoittautuikin sitten aivan ylivoimaiseksi. Otin vastaan noin kuukausi sitten työn tuulivoima-asentajana. Vanhempani eivät tästä oikein innostuneet mutta minunhan elämäni tämä on.  Olen tiettävästi ainoa nainen Suomessa näissä hommissa joten tuo pioneerinä oleminenkin houkutti. Tähänasti ei ole kyllä ollut mitään valittamista! Työ on huippu mielenkiintoista, ja en voi kun vaan kiittää esimiehiäni, että he uskalsivat luottaa osaamiseeni.

Tänne Kalajoelle muuttaminen olikin sitten asia erikseen. Paikkakuntana tämä on todella pieni ja en tuntenut täältä entuudestaan ketään. Kuitenkin tässä kuukauden päivät assustaneena, tämä alkaa jo vähän tuntua kodilta. Pohjoiseen minulla on silti ikävä. Täältä on todella hankala lähteä käymään missään, mutta toivon että pääsisin jouluksi kotiin.

Olen alkanut toteuttaa myös toista unelmaani, eli oman asunnon omistamista ;) siitä lisää ehkä myöhemin. Tätä blogiani ei varmaankaan kovin moni eksy lykemaan, mutta ne jotka eksyvät haluaisin lopettaa tämän tekstin muutamaan kannustuksen sanaan. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, kova työ vain palkitaan. Ei pidä antaa periksi omista unelmistaan vaikka kuka sanoisi mitä.