Tuuliviiri

Aikaisemmin olen blogissani kirjoittanut valinnoista, ja siitä kuinka minun on hankalaa lähteä opiskelemaan. Noh, se osoittautuikin sitten aivan ylivoimaiseksi. Otin vastaan noin kuukausi sitten työn tuulivoima-asentajana. Vanhempani eivät tästä oikein innostuneet mutta minunhan elämäni tämä on.  Olen tiettävästi ainoa nainen Suomessa näissä hommissa joten tuo pioneerinä oleminenkin houkutti. Tähänasti ei ole kyllä ollut mitään valittamista! Työ on huippu mielenkiintoista, ja en voi kun vaan kiittää esimiehiäni, että he uskalsivat luottaa osaamiseeni.

Tänne Kalajoelle muuttaminen olikin sitten asia erikseen. Paikkakuntana tämä on todella pieni ja en tuntenut täältä entuudestaan ketään. Kuitenkin tässä kuukauden päivät assustaneena, tämä alkaa jo vähän tuntua kodilta. Pohjoiseen minulla on silti ikävä. Täältä on todella hankala lähteä käymään missään, mutta toivon että pääsisin jouluksi kotiin.

Olen alkanut toteuttaa myös toista unelmaani, eli oman asunnon omistamista ;) siitä lisää ehkä myöhemin. Tätä blogiani ei varmaankaan kovin moni eksy lykemaan, mutta ne jotka eksyvät haluaisin lopettaa tämän tekstin muutamaan kannustuksen sanaan. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, kova työ vain palkitaan. Ei pidä antaa periksi omista unelmistaan vaikka kuka sanoisi mitä.