lauantai 18. heinäkuuta 2015

Perr.. jantai

Kun töissä menee huonosti, se vahvistaa aina hetkellisesti tunnetta että teen oikein valitessani opiskelun. Meilläkin 95% töistä tehdään ulkona. Nautin siitä niin kauan kuin on hyvä työilma (ei liian kuuma eikä kylmä, mielellään auringon paiste). Näihin asioihin ei kuitenkaan aina voi vaikuttaa, ja varsinkin tänä kesänä keli on ollut kaikkea muuta kuin morsian. Tänä perjantaina siis ukkosti ja satoi välillä rankasti. Verkostotöitähän ei saisi edes ukkosella tehdä, sillä ukkosen staattinensähkö indusoituu ilmasta sähkölinjoihin. Tästä johtuen työskentely voi olla välillä hengenvaarallista.
Töitä nyt kuitenkin oli tehtävä. Olimme suunnitelleet perjantaille tavallista rankempia hommia, ja tietysti sellaisia joita ei voi lykätä maanantaiksi.

Rakennetaan maakaapeliverkkoa
Kaiken lisäksi työnjohto painostaa meitä jo ties monettako viikkoa tekemään vain nopeammin, kun ei ole tarpeeksi työmiehiä tekemään kaikkia töitä.
Kiireessä ei yleensä tule huomioitua kaikkea, ja voi sattua pikku haavereita siellä sun täällä. Niistä ei kuitenkaan pidä välittää jos haluaa saada homman joskus valmiiksi. Olen ainoa nainen meillä töissä, enkä ole kuullut että naispuolisia kolleegoitakaan olisi missään päin Suomea. En oikeastaan ymmärrä sitä äärifeministisyyttä, joka soimaa miesvoittoisilla aloilla esimerkiksi tyttökalentereita tai rivoja juttuja kahvitunnilla. Ne kuuluvat kaikille näille aloille ja miksi ne pitäisi viedä suurimmalta osalta työntekijöistä pois. Kaikesta huolimatta meillä on älyttömän tiivis ja mukava työporukka. En vaihtaisi päivääkään mihinkään, vaikka välillä tuntuu että eivät nämä valkoihoisen naisen töitä ole.
Viikonlopun kunniaksi aurinkokin sitten viitsi pilkahtaa, ja mikäs sen parempi keli lähteä pakkailemaan vähän ensimäisiä muuttolaatikoita.

Volkkari talliin ja avaimet varikolle.
Näitä töitä tulee kyllä ikävä. Olen miettinyt useampaan kertaan että minussa mahtaa olla jotain vikana, kun nautin näin fyysisestä ja ''likaisesta'' työstä. Jotenkin en vain osaa nähdä itseäni istumassa toimistossa kaikki päivän CAD- ohjelma tietokoneen näytöllä, ja suunnittelemassa jotain. Ehkä sitten ihminen tottuu sellaiseenkin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti