Stressi

En olisi uskonut stressaantuvani näin helposti. En enään sen jälkeen kun suoritin lukion oppimäärää ja ylioppilastutkintoa iltaopintoina viimeiset kaksi vuotta. Luulin keväällä ylioppilaskirjoitusten aikaan, että jos tästä selviän tulematta hulluksi, selviän mistä vain. Nyt kun mietin taaksepäin sitä aikaa nukuin silloin paljon paremmin kuin esimerkiksi nyt. En siis osaa nukkua enään. Viimeisien kolmen vuorokauden aikana olen nukkunut yhteensä noin kuusi tuntia. Heräilen jatkuvasti yöllä ja nyt alkaa pikkuhiljaa tulemaan seinä vastaan. Yllätän itseni jatkuvasti toivomasta että minulla olisi aikakone, jolla voisin hypätä muutaman viikon päähän tulevaisuuteen. Mahtava ajatus että muutto olisi jo ohi ja voisi rauhassa hengähtää. Tuntuu, että tässä muuttamisessa on niin ylivoimaisen paljon kaikkea hoidettavaa että eihän tästä ihminen yksin selviä. Tietysti näin väsyneenä pienetkin asiat tuntuvat aina paljon suuremmilta, ehkä yhdet hyvät yöunet auttavat. Oikeastaan minulla ei ole enään hoidettavana kuin sähkösopimuksen irtisanominen, pakkaaminen ja itse muuttaminen. Ei siis enään paljonkaan onneksi.

Kauempana olevalle paikkakunnalle muuttaminen vaatii myös yllättävän paljon rahaa. En ole uskaltanut tarkkaan laskea kuinka paljon, ettei masennu vielä entisestään. Mutta tähän  mennessä olen käyttänyt noin 1000e jo asumiseen vuokraamassani soluhuoneessa, jota siis en ole vielä edes nähnyt. (Hullua) Olen ostanut uuden tietokoneen, sillä koulussa vaaditaan parempi kone kuin minulla oli ennestään. Sitten tietysti täytyy vielä tehdä kaksi reissua Tampereelle, johon siihenkin kuluu vähintään satanen per kerta, ei näet ole mikään lyhyt matka. Olen todella tarkka rahan käytöstäni, joten tällaiset menot muutamassa päivässä eivät mitenkään hyvältä tunnu.

Ehkä minua ei niinkään masenna asioiden hoitaminen vaan se, että aika täällä Lapissa on käymässä niin vähiin. Ei enään yhtään ''vapaata'' viikonloppua ennen muuttoa. Jotenkin minut myös yllätti fakta, että poikaystäväni ei ole tulossa missään vaiheessa mukaan. Olin kuvitellut, että hän hakisi kouluun Tampereelle myös. Juttelimme asiasta aijemmin tällä viikolla ja kävi siis ilmi että hän mieluumin jää ajamaan tänne taksilla, kuin lähtee myöhemmin kanssani etelämpään. Minua harmittaa tämä sillä mielestäni on todella omituista ettei jollain ole ollenkaan kunnianhimoa uransa suhteen. Ehkä kaikilla ei ole samanlaista paloa jotain ammattialaa kohtaan kuin minulla. Se on vähän käsittämätöntä, että ei ole mitään mielenkiinnon kohdetta. Ehkä meillä sitten vain on niin erilaiset tavoitteet, että ei tästä tulisi sitten muutenkaan mitään.Noh, it is what it is. Eipä tuota kai kannata jäädä murehtimaan, en muutenkaan ole ikinä ollut mitenkään romantiikan nälkäinen tai mitenkään riippuvainen muista ihmisistä. Oikeastaan vihaan sitä ajatusta.

Tämä nyt sitten oli tällainen vuodatusteksti. Syytän siitä väsymystä, normaalisti olen hyvinkin pirteä. Ja jos en aina niin pirteä niin harvoin tällainen valittaja. Jos jotain positiivista, niin ainakin tällä uudella koneella on mukavampi kirjoittaa, ja varmaan tänäyönä saa nukuttuakin, pakkohan se on.