Autumn sun

Tylsää tiistaita täältä Virosta. Ajattelin kirjoitella vähän kuluneista parista viikosta muuton jälkeen tässä kun mulla on aikaa. Olen työreissulla Paldiskissa Virossa koko viikon jajan täällä ei ole hirveästi tekemistä. Paldiski on pieni kylä Viron pohjoisrannikolla ja täällä ei ole hirveästi muuta kuin satama, tämä hotelli ja meidän tuulipuisto. Mutta kirjoitan tästä keikasta paremmin kun pääsen takaisin Suomeen.

Muutin jälkeiset viikot on nyt ollut ihan ok. Asunnossa haisee home mutta en oo siellä kyllä hirveästi tunteja viettänyt. Kokoajan oltava jossain ettei tarvitse olla siellä. Oli se sitten salilla tai töissä. Muutaman yön olen myös viettänyt tämän uuden tuttavuuden luona ;) oikeastaan kaikki vapaa-aika mennyt siellä tai salilla.

En tiennyt ollenkaan että näin voisi käydä mulle. Yleensä ahdistunu toisen ihmisen läsnäolosta tai siitä, että joku huolehtii. En nyt ja se on vähän pelottavaa. Yleensä on ollut myös mukavaa päästä reissuhommiin mutta jo nyt tää viikko tuntuu silkasta kidutukselta.

Sää on oikeestaan ollut aivan huippu ajatellen työhommia, ainakin Suomessa. EI liian kuuma eikä kylmä ja kuivaa!

Tossa yläpuolella aika hyvä ja nätti kuva ehkä miehekkäimmän kokoisesta nosturissa minkä oon nähnyt. Ollaan siis vaihtamassa siipiä. Tohon alas vielä yksi kuva nasellin katolta on ne näköalat vaan niin mahtavia.

Ressiä ressiä

Huh_huh. Mulla on ollut kamala kiire koko viime viikon. Muutto on pitänyt hoitaa suhteellisen kunnialla viimeinkin. Yritin kyllä lykätä sitä viimeiseen asti sillä musta vaan ei tuntunut että jollain on noikeus käskeä mut muuttamaan pois ilman että olen tehnyt mitään väärää. Noh, se nyt vain oli kuitenkin tehtävä. Aluksi tuntui aivan ylivoimaiselta pakata kaikkia romuja mutta loppupeleissä se osoittautui huolista pienimmäksi. Tämä mun uusi kämppä on aivan kamala. Sitä on hankala sanoin edes kuvailla mutta yritetään.

Tää on siis tosiaan vanha iso puurakennus johon on myöhemmin rakennettu honeistoja. Edellisessä postauksessa olenkin jo varmaan kertonut millaista porukkaa täällä asuu, mutta tämän kämpän kunto kyllä oli jotakin aivan pahinta ikinä. Kaikki pinnat, varsinkin vessassa, olivat aivan saastan peitossa. Desinfioin tätä ensimmäiset kaksi päivää ennenkuin edes kehtasin tuoda omia tavaroita tänne ja siltikin tämä on vielä aivan hirveä. Suihkua ei voi käyttää, tai voi jos haluaa vesivahingon mikä varmaan on useampaan kertaan jo sattunut täällä. Alakerrassa on kaikkien yhteinen suihku mutta en ole uskaltanut vielä käyttää jos joku mun ihanista uusista naapureista sattuu paikalle. Onneksi meidän hallilla on suihku :D Asunto on kuin suoraa repäisty jostakin kauhuleffojen milijööstä mutta pakko tässä on pärjätä nyt ainakin se puoli vuotta. Lisäksi mun kaikki tavarat ei edes mahtuneet tänne. Sohva vastusti niin viimeiseen asti mutta lopulta se oli pakko viedä työpaikalle ''väliaikaisesti'' samoin kuin pesukone. Niin siis täällä ei voi edes pestä pyykkiä.

Tuossa kuvaa vähän mun edelliseltä kämpiltä ja pakkailuista. Loppusiivous sinne pitäisi vielä mennä tekemään muutoin kaikki alkaisi olemaan kunnossa. Mulla pelotti aivan tajuttomasti etten saisi ketään kaveriksi kantamaan noita isompia kamoja kun en oikein tunne täältä vielä ketään ja työkavereita en kehtaa vaivata. Kuitenkin niitä vapaaehtoisia alkoi olla jotenkin kummasti :D Kilpailiafirman ''velipoika'' tarjoutui ja saatiinkin kaikki oikein ammattimaisin ottein paikalleen pienellä noitumisella. Yritin palkaksi tarjota ruuan tän urakan jälkeen mutta eihän siinä maksajaksikaan päässyt. Mulle jäi tajuton kiitollisuuden velka mutta eikai sille mitään nyt voi. Ehkä se oli tarkoituskin niin pitää tavata uudestaankin joskus :)

Musta tuntuu että stressi ottaa mussa taas ihan liikaa valtaa. Tuntuu että on niin paljon kaikke mitä vaan pitäisi saada äkkiä tehtyä mutta mihinkään ei riitä aika. Töissäkin on vaikka mitä ihmeellisiä keikkoja buukattu päivät täyteen ja yritäppä siinä sitten löytää omille hommille aikaa. Mutta kun saisin loppusiivouksen nyt tehtyä ja talvirenkaat autoon niin alkaisi elo taas pikkuhiljaa helpottaa, ei se paljoa vaatisi.

Toisaalta vaikka töissä on kiirettä se on oikeastaan vaan hyvä juttu. Saapahan tehdä sitä mistä nauttii ja pitää ajatukset poissa ikävistä asioista ja kiireestä koko päivän :) Laitan tähän vielä pari kuvaa viimeviikolta joista tulisi vähän iloisempi fiilis kuin tästä vuodattamisesta!

NT1 hapottaa

Huh tää viikko koulutuksesta selvitty! Voin nyt ihan kokemuksesta sanoa että tuo ei todellakaan ole se mun juttu istuskella koneella 8-10h päivässä ja näpytellä jotai ohjelmia. Hulluksi siinä meinasi tulla kun ei päässyt liikkumaan eikä ulos koko päivänä. Kyllä töitten pitää olla mulle oikeita mielekkäitä töitä eikä tuollasta nysväämistä. Toisaalta huippu mielenkiintoista kun sai pääsyn kaikkiin laitevalmistajan dokumentteihin! Lueskelin niitä aina illat hotellilla kun ei vaan kai saa tarpeekseen tästä työpäivän aikana.

Juuh eli lähdin koulutukseen vähän sillämielin että urheilen aina koulutuksen jälkeen ja pidän hotellin salin kuumana vaikka työkaverit yrittäis houkutella mihin. Pari ekaa päivää meni ihan hyvin aamulenkit ja iltasalit tms hoisin kunnialla. Tän majapaikan salikin oli hotelliin ihan ok. Melkeimpä siis 20% kaikesta mitä ois tarvinnu löyty! Ei paha.

Sit tuli se keskiviikko, pikkulauantai tottakai. Työkaverit tuli koputtelee mun huoneen ovelle että lähdetäänkö syömään? No, kai sitä voi ihan salaatilla tai jotain lähteä käymään. Kuulosti tosi viattomalta siinä vaiheessa joten minähän lähdin. Mulle on tosi hankalia tollaset tilanteet. Olut on aina ihan liian suunmyötäisen makuista ja pakkohan siinä kai oli itsellekkin yksi tilata, kun muutkin joi. No enhän mie osaa sitä yhteen jättää ja se oli menoa sit.

Tuli kauheen paha omatunto siitä. Kuinka mulla voi olla niin huono itsekuri että lähtee tollalailla lipsumaan. Ällöttää se olo seuraavana päivänä kun turvottaa ja ei pysty mihinkää. Muutakuin tietenkin just näpyttelemään sitä konetta koko päivän. Loppuviikko siis meni näissä merkeissä. Tänään siis kotiuduin takaisin Kalajoelle ja täytyy kyllä nyt ihan tosissaan ryhdistäytyä eihän tämä tämmöinen oo kyllä mistään kotoisin.

Muuttohommatkin alkaa taas ensiviikosta eteenpäin niin eiköhän tämä tästä taas pikkuhiljaa ala tasaantumaan. Pientä ryhtiliikettä se taas vaan vaatii. Meillä osuu officen muutto juuri samaan aikaan kun tää mun oma muutto. Viimeksi tänään haettiin Oulusta pöytiä ja laatikostoja. Nekin odottaisi Transportterissa vaan kantamista sisälle toimistolle.

Hah kuva kun olin vielä alkuviikosta kunnollinen ja kävin salil hotellil. Pientä päivitystä kilpailija firman ''velipojalle'' et meidä majapaitat on parempii ku teidän on sali mis saa kädet hyvin revittyy. Nähtiimpä taas sit mihin nuo koulutushommat lähes poikkeuksetta aina menee.

Ah toi oli kyllä niin hyvää pitkstä aikaa. Sitten vaan yössä hotellille suomenteleen myllyjen fault messageja. Kuluuhan se aika toki niinkin. Hajoilin itekseen siellä huoneessa keskel yötä wifi- nimille. Huone naapurit varmaan aatteli et mikähän hullu toski vieressä asuu. Mut joo päätän tän postauksen näihin kuviin ja tunnelmiin. Pakko vielä lisätä se yksi mikä mut melkein tappo nauruun muutaman oluun jälkeen. Joku huumorimies ollu keksimässä verkonnimee.

Lifts banned!

Moi vaan taas olisi aika päivitellä tän viikon kuulumisia! Hyvin voisi aloittaa tästä service- puolen elämästäni. Meillä meni hissit kokonaan käyttökieltoon, kun jollain toisella valmistajalla tipahti hissi jossain Saksassa. Eilen illalla onneksi tuli viesti omalta hissivalmistajaltamme, että heidän hissit ovat todettu turvallisiksi (luojan kiitos) :D Ei ole oikeastaan se helpoin ja nopein homma mennä torniin rappusia pitkin. Melkoinen urheilusuoritus tuo 433 askelmaa varusteet päällä.

Jotkun meidän saksanpojat eivät edes lähteneet kiipeään. Luulisi että vähän kolahtaisi ylpeyteen kun pikkutyttö menee ja tekee sun hommat. Mutta ei. Siellä ne valittaa ett' liian kova homma. Onneksi saatiin hissit taas käyttöön ni voivat nekin Maurit jatkaa töitään. Toi ylempi kuva on siis reissulta kun käytiin tarkastaan toimiiko lentovalo. Toimihan se, eli turha reissu :D Kyllä se palkitsi kun taas pääsi katolle katteleen. Se on kai semmoinen paikka mihin ei mitkään maalliset murheet yllä. Käsittämättömän hieno tunne kun katselet horisonttiin ja alas maahan.

Tää on niitä yksinoikeuksia mistä saa olla tyytyväinen, en vaihtaisi mihinkään. Tosta hissiongelmasta johtuen on kyllä hommia riittänyt kovasti. Kuitenkin sai vapaan viikonlopun ja ensiviikollahan saa olla melkein lomalla kun koko viikon koulutus Oulussa. Olikin jo hotelliaamupalaa ikävä. Kaikesta hhuolimatta on ehtinyt onneksi hyvin treenailee ja touhuun vähän muutakin vapaalla. Tietenkin on pitänyt käydä taas vähän vakoilemassa että miten mun asunnon rakennustyömää edityy, ja hyvällähän mallilla tuokin näyttää olevan! Kaikin puolin viikko siis tähän mennessä vähintään 5/5. Tästä pitää nyt kohta lähtee Kalajoen perinteisille markkinoille ostamaan lakua :D en oo ikinä käynyt muutta paikallinen tuttava arveli että se on kyllä sellainen must- homma jos täällä asuu. Palaillaan siis aika hetikin!

Hommat etenee

Tää viikko on kyllä ollut parempi esitys tuon viimeviikkoisten asioitten kyntämisen jälkeen. Pääsin yli järkytyksestä kun vuokranantaja siis myi asuntoni. Annoin luvan itselle kieriskellä yhden iltapäivän siinä itsesäälissä mutta sitten oli kyllä herättävä todellisuuteen että onhan tässä taas uutta luukkua alettava katselemaan. Lähtökohdaksi otin, että uuden vuokrakämpän tulisi olla mahdollisimman halpa. Ei sillä että palkkani olisi niin pieni, mutta tulen asumaan uudessa vuokra- asunnossani maksimissaan 6kk ennen kuin oma kotini valmistuu. Ei ollut hankalaa löytää alle 400e/kk olevaa asuntoa, mutta siinä sitten joutuu tinkimään tietyistä asioista :D Esimerkiksi uudet naapurini ovat jotain laitapuolen kulkioita ja asunnon kunto on jotakin niin karmeaa. Sijainnista ei täällä Kalajoella oikeastaan edes voi tinkiä koska kaikki on niin pienellä alueella. Löysinkin siis tällaisen omakotitako kommuunin ja siihen muutto sitten reilu nviikon päästä.

Maanantaina oli kaikinpuolin jännittävä päivä. Oli viimeinen lainaneuvottelu ja ostamani asunnon kauppakirjan allekirjoitus. Mulla jännitti hulluna etukäteen että mitä jos jokin menee vikaan ja en saakkaan sitä asuntoa. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja piti lähteä heti vakoilemaan rakennustyömaalle mille mallille pojat on jo saanut mun uuden kodin.

Onhan tossa tietenki vielä tekemistä mutta en malta millään odottaa että pääsen jo muuttamaan! Takana näkyy täsmälleen samanlainen talo, millainen tuosta uudestakin tulee. Aluksi ajattelin että kyllähän mun joku omakotitalo on hankittava, tai vähintään paritalo. Kuitenkin mussa taitaa olla sen verran sijoittajaa, että täytyi vähän silläsilmällä tuotakin hankintaa katsoa. Melko varmasti ostamani asunnon hinta tulee nousemaan, mitä olen katsonut kaavoitus ja rakennuslupia tuossa hiekkasärkkien ytimessä. Siinne siis ei oikein lähettyville saa samanlaista rakentaa.

Mulla on ollut hirveä ressi tuosta lainahommasta ja rakennustyömaasta. Sen takia oon juossut salilla melkein jokapäivä että saisi edes vähäksi aikaa ajatuksia muualle. Lisksi oon huomannut että tämä asioitten ylöskirjoittaminen auttaa myös, niin hullulta kun se kuulostaakin. Eilen siis yllätyin kun katsoin peiliin salilla käsipäivän jälkeen. Aivan puskista tullut jotakin tuloksiakin! Tää on aika yllättävää luulisi ettei niitä lihaksia noin vaan varkain pääse tulemaan mutta totta se vaan on.

Tuossa ylempänä siis kuva eiliseltä ja tänään varmaan lepopäivää jos ei aivan hullu ahistus taas iske siitä että kaikki kuitenki kaatuu päälle jossaki vaiheessa.

Töissä mulla on munnyt kans aika hyvin. Noh, meidän Kalajoen puistoissa on vielä aika paljon tekemistä ennenkuin ne on valmiita mutta hyvää vauhtia valmistuu kuitenkin! Perjantaina otti kuitenkin pienen stopin nekin työmaat sen Valiomyrskyn takia. Yritin ikuistaa sen kauheen tuulen kuvaan mutta tuulta on aika hankala kuvata :D Yritys kuitenkin aika hyvä.

En oo siis millään muokkausohjelmalla blurrannut tota kuvaa. Jotenki vaan hiekka varmaan lentää siinä niin paljon ettei samsungi osannut maisemaan tarkentaa. Mieltä lämmitti töissä myös aika paljon kun sain aika yllättävän sähköpostin missä sanottiin että teen historiaa. Siis MIE. Ainahan se on kiva kun joku kehuu mut ei sitä usko ikinä että että aivan jotakin maailmaa mullistavaa on lähetty tekemään. Varsinkaan kun tekee vaan töitä niin ei sitä aattele että siinä on yhtään mitään erikoista.
.

GWO ja logistiikka

Huh se olis taas viikko hyvällä mallilla! Viimeset kaksi päivää on kyllä ollut ihan hulluja. Meillä oli pelastajakoulutus (GWO) eilen ja tänään perjantaina Oulussa. Eli oltiin ne kymmen kiloa painavat valjaan päällä kaksi päivää ja harjoiteltiin toisen pelastamista erilaisilla tilanteissa joita voimalassa voi sattua.

Koulutus oli siis Oulun kiipeilykeskuksessa, ei oikeassa voimalassa mikä oli ollut mielestäni parempi. Tuolla suurin pudotus oli vain 13 metriä, joten ei oikein päässyt fiilikseen kun meillä tosiaan myllyt 140m nasellin katolta. Ylpeenä olin ensimmäinen koulutettava nainen. Ihan mielenkiintoinen kokemus kun työpari tosiaan painaa sen 120 kiloa :D Sai aika hiki päässä kuitenkin siellä pelastella menemään. Kaikista hankalinta koulutuksessa oli varmaankin tuo logistiikka puoli. Kumpanakin aamulla kasiksi ajaa Kalajoelta Ouluun ja takaisin. Vähän oli siinäkin tekemistä ettei nukahda rattiin niinkun mulla helposti on tapana. Onneksi oli kaveri wa viestin päässä niin piti sitte mutkin hereillä.

Tänään oli suuri päivä muussakin mielessä kun vaan ton koulutuksen päättyminen. Mun lainapaperit oli nimittäin tullut verkkopankkiin! Vihdoin saa näitäkin asioita eteenpäin ja maanantaina pankkitapaamiseen siis allekirjoittamaan ne jos kaikki menee hyvin. En kyllä uskalla oikein toivoa mitään kun nyt viimeaikoina on mennyt nämä asiat vähän niinkuin on mennyt. Vähän aikaa sitten musta tuntuikin kyllä että nyt menee asiat vähän liian hyvin. Noh eiköhän sitten kämppä myyty alta. Mutta ehkä tämä nyt on taas niitä huippukohtia ennenkuin jotain uussta ''pahaa'' tapahtuu. Noh maanantaina sitten näkee tuonkin niin turha sitä on aikaisemmin manata. Voisin viikonloppuna muutenkin ottaa vähän etäisyyttä tähän arkeen ja lähteä johonkin tuonne Pohjanmaan metsiin vaeltaan. Nyt kun ei ole tuntureita enään tarjolla niin pakko hakea sitä korviketta vissiin tuolta kaislikoista. Viikonloppuun siis!

Ei niin mukava yllätys

Tää päivä alkoi oikeestaan ihan niinkuin mikä tahansa muu arkipäivä. Ylös 5:40 ja aamulenkille.

Aamulenkit on mun mielestä yks parhaista jutuista elämässä. Niin hiljaista ja mukava vielä näin syksyaikaan kun lähtee on ihan pimeetä, ja kun tulee alkaa jo aurinko nouseen :)  Lenkki kulki kivasti ja ei kun aamupalan jälkeen töihin.

Oon asunut Kalajoella nyt reilun kuukauden, ja saanut mun kämpän näyttämään jo hyvältä. Paikat ja ihmisetkin alkaa tulla tutuksi ja eipä tämä nyt hullummalta paikalta vaikuta ollenkaan.

Tänään siis oli työkeikka Oulussa ja lähdinkin ajelemaan sinne joskus 9 maissa, firman pakulla tietenkin. Kerkesin siinä katsomaan puhelinta sen verran että vuokraemännältä oli tullut viesti, mutta ajattelin soitella hänelle vasta kun oon työt saanut hoidettua ja lähtenyt takaisin kotimatkalle.

Kun tuo aika sitten koitti että sopiva sauma oli soitella pudotti tämä vuokraemäntä melkoisen uutisen sulateltavaksi. Hän oli mennyt myymään asuntossa, missä siis asun, ja sanoi että 1kk aikaa kerätä kamppeet ja häipyä! Kauheaa. En ole tehnyt mitään väärin ja olen kohdellut osaketta ku omaani niin tuntuu aivan käsittämättömältä miten näin voi käydä mulle. Oon niin vihainen ja turhaantunut en jaksaisi taas muuttaa. Olettaen että edes ehdin löytää uutta asuntoa siihen mennessä.. Sitten sitä kai rehellisesti ollaan kodittomia. Kummaa että työssä käyvä, normaalisti elävä ihminen voikin joutua tähän tilanteeseen.

Mula olisi ollut tänään lepopäivä salilta mut ei kyllä siihen pystynyt. Oli ihan pakko päästä vähän purkamaan tätä turhaannusta johonkin muuhun kuin ihmisiin. Mulla vitutti ja vituttaa vieläkin ihan sairaasti. Pelottaa. En tiedä yhtään mitä teen. Mulla ei ole ketään läheisiä täällä vaikka kuinka monen sadankaan kilometrin säteellä mihin voisin mennä hädän koittaessa asumaan. Ei kai se auta kun toivoa parasta ja yrittää aatella positiivisesti. Heitän tähän loppuun vielä ruokapäiväkirjan niin päivitellään kuulumisia sitten myöhemmin. Niin kliseeltä kuin tää kuulostaakin, niin kai ne asiat jotenkin selvenee.

• Aamupala- 1dl kaurahiutaleita puurona, raejuustoa, mustikoita
• Lounas- 100g siikaa, kukkakaalia, reilusti salaattia ja ruisleipä
• Päivällinen 100g kanaa, wokkivihanneksia
• Salin jälkeen 250g rahkaa ja ananasta
• Iltapalaa en oo vielä ehtinyt syödä mutta varmaan mehukeittoa ja raejuustoa/marjoja

I'm also one of those do'ing that ''healthy lifestyle''- shit

Edellisessä postauksessa kerroinkin, että olen kääntänyt elämäni täysin ympäri jossain kohtaa. Luulen että kaikille tulee välillä se tilanne, jossa tajuaa että jokin asia ei voi enään jatkua edelliseen tapaan. Itse aloitin kuntosalilla käynnin puhtaasti töitteni takia. Ne vaativat jonkin verran fyysisyyttä ja erityisesti naisena mun on pidettävä itseni vähintään ihan ok kunnossa ettei mitään tapaturmia satu.

Kuitenkin hurahdin siihen aivan täysin. Nyt mulla on takana vähän reilu puoli vuotta melko intensiivistä treenaamista . Ottaen huomioon että lähtökohtana oli 0, niin nyt alkaa jo jotain kehitystä näkyä. 

Eilen mulla oli siis yläkroppapäivä. Ajattelin että voisin alkaa päivittämään tänne myös salihommia ja syömistä, jotta niitä olisi helpompi seurata itsekkin. Jos joku kokee että niistä on apua niin antaa palaa vain saa ottaa käyttöön.

Mulla jotenkin hävettää kertoa ihmisille että oon niin hurahtanut tuohon touhuun. En oikein osaa sanoa kellekkään kuinka vakavissaan sitä on tuon urheilun suhteen. Jotenkin kun näitä fitness- juttuja on nyt niin paljon että itsellä ainakin tulee korvista ulos, niin en halua tulla luokitelluksi ''siihen porukkaan''. 

Jollakin selittämättömällä tavalla mulla on aina ollut joku tarve yrittää olla erilainen. En oikein itsekkään ymmärrä mistä se johtuu, mutta kai se sitten on mentävä näillä mitä on ja millainen itse on. Joten aina kun joku kysyy miksi käyn niin paljon salilla, tai miksi syön tiettyjä juttuja ja miksi lenkkeilen, vastaan että töitten takia. Ei se kuitenkaan enään ole niin. Aloitin tämän ehkä täysin niitä silmälläpitäen, ja tokkihan tervellinen elämäntyyli auttaa jaksamaan paljon paremmin. Ei, kyllä mie teen tätä nyt vaan ihan itteni ja oman vartalon takia, siihen jää koukkuun kun näkee tuloksia painopakassa ja ihan peilissäkin.

Laitan tähän alapuolelle vielä tän päivän ruokalistan. Ihan jokapäiväistä ruokapäiväkirjaa tänne tuskin tulee, mut eihän sitä tiedä jos vaikka innostunkin. Tämä ei kuitenkaan ole mikään laihdutusblogi, joten en varmaankaan ihan jokapostaukseen niitä työnnä. Saa nähdä.

• 9:00 Aamupala- 1dl kaurahiutaleita puurona tottakai.
• 13:00 Lounas- Kkaupan salaattibaarista 300g salaattia missä kalkkunaa ehkä 100g. Omena.
• 17:00 Päivällinen/välipala combo?- Maitorahka, ananasmurska
• 20:00 Iltapala- Omena, mehukeittoa, 1dl kaurahiutaleita puurona.

Saattaa pahasti näyttää siltä että syön tosi vähän, mutta tuo on sunnuntain ruokalista :D Viikolla tulee syötyä paljon paremmin, mutta viikonloppuna ei vaan jaksa panostaa. Oon to-del-la huono kokkaamaan, ja ei niitä omia räpellyksiä viitsi ihan jokapäivä valmistaa saati syödä. En myöskään varmaankaan syö ihan joka ohjekirjan mukaisesti, mutta olen todennut mikä mulla toimii ja meen sitten sillä. Voi olla että jokin muu malli voisi toimia paremmin, mutta en ole mikään ravitsemusterapeutti ja ihmiset ovat kaikki erilaisia joten oon vähän sitä mieltä että kannattaa varmaan itse kokeilla millaiset rytmit ja annoskoot kellekin sopii. Tänään sitten tulikin ihan 2 postauksen verran asiaa :D Hirviä tarve vissiin kirjoittaa mut eipä näitä jokapäivä tulekkaan, joten ollaan vaan iloisia tästä inspiraatiosta.

Miten käyttää sunnuntait?

Miten käyttää sunnuntait? Puolisen vuotta takaperin mulla meni lähes joka sunnuntai sängynpohjalla niin sanotussa ''dagen efterissä'' jotain amerikkalaista piirettyä katsellen. Silloin kuitenkin päätin, että tämä ei ole ollenkaan minun tapani elää. Aloin siis urheilla ja syödä terveellisesti. Tästä seurasi ongelmia sillä kaveriporukkani on enemmän niitä juhlija tyyppejä. Miten siis käytän todelliset vapaapäivät, jos ei ole salipäivää tai ketään kaveria jonka kanssa voisi jakaa sunnuntait jotenkin muuten kuin löhöilemällä darrassa. Keksin tähän loistavan ratkaisun tuolloin. Sunnuntait ovaat minulla retkeilypäiviä. Otan auton ja käyn jossain kauempana, tai ihan vain patikoimassa lähiseudulla. Olen aina nauttinut luonnossa liikkumisesta, ja mikäs sen parempaa kun lähteä aamusta kuuntelemaan täyttä hiljaisuutta luontopoluille ja ihailemaan maisemia.

Ajattelin että näitä hiekkasärkkiä on nähty kalajoella jo tarpeeksi joten suuntasin jonnekkin aivan muualle. Kummallista miten erilaisia maisemia täältäkin voi löytyä.

Kuvat ovat laavulle johtavalta luontopolulta. Pääsinkin sinne lopulta ja ei muutakuin takaisin. Yllättävän paljon ihmisiä liikkeellä tuolla tuohonkin aikaan aamusta. Kaikki toisaalta eläkeläisten oloisia. Mutta ylpeänä edustin itsekseni tätäkin sukupolvea :D

Takaisin autolle kävellessäni kuljin asuinalueen ohi, josta kiinteistön omistaminen tulisi olla kaikkien ''to do''- listalla. Se pääsi minunkin listalleni ja ei voi kuin jatkaa työntekoa sellaisen elämäntyylin eteen. Tässäpä motivaatiota kaikille.

Tuuliviiri

Aikaisemmin olen blogissani kirjoittanut valinnoista, ja siitä kuinka minun on hankalaa lähteä opiskelemaan. Noh, se osoittautuikin sitten aivan ylivoimaiseksi. Otin vastaan noin kuukausi sitten työn tuulivoima-asentajana. Vanhempani eivät tästä oikein innostuneet mutta minunhan elämäni tämä on.  Olen tiettävästi ainoa nainen Suomessa näissä hommissa joten tuo pioneerinä oleminenkin houkutti. Tähänasti ei ole kyllä ollut mitään valittamista! Työ on huippu mielenkiintoista, ja en voi kun vaan kiittää esimiehiäni, että he uskalsivat luottaa osaamiseeni.

Tänne Kalajoelle muuttaminen olikin sitten asia erikseen. Paikkakuntana tämä on todella pieni ja en tuntenut täältä entuudestaan ketään. Kuitenkin tässä kuukauden päivät assustaneena, tämä alkaa jo vähän tuntua kodilta. Pohjoiseen minulla on silti ikävä. Täältä on todella hankala lähteä käymään missään, mutta toivon että pääsisin jouluksi kotiin.

Olen alkanut toteuttaa myös toista unelmaani, eli oman asunnon omistamista ;) siitä lisää ehkä myöhemin. Tätä blogiani ei varmaankaan kovin moni eksy lykemaan, mutta ne jotka eksyvät haluaisin lopettaa tämän tekstin muutamaan kannustuksen sanaan. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, kova työ vain palkitaan. Ei pidä antaa periksi omista unelmistaan vaikka kuka sanoisi mitä.

Kaapelikelapöytä ja viikonloppua kairassa

En ole koskaan ollut mikään käsityöihminen, saati sisustaja. Töissä vaan sain idean tyhjenneestä kuparikelasta. Toisin kuin meillä muut kaapelikelat, kuparikela on juuri oikean kokoinen vaikkapa sohvaapöydäksi tai yöpöydäksi. Muut sitten soveltuvat ainoastaan pyöreänpöydän ritareille uusiokäyttöön. Se tarvitsee vain vähän hiomista ja jonkin pinnoitteen. Tuumasta toimeen siis. Työpäivän jälkeen vain Terraan ja mukaan hiomapaperi ja nätin värinen petsi.

Kaapelikela hiottuna ja valmiina petsattavaksi..

Eebenpuun värinen petsi mitä käytin.

Lopputuloksena oli kyllä paljon paremman näköinen pinta mitä uskalsin näin tee- se - itse tuotteelta odottaa. ''Pöytä'' lähtee varmasti mukaani Tampereelle muistuttamaan kotipuolesta ja työhommista.

Valmis väri, kuivuessaan muuttui mielestäni vielä paremmaksi, kylmemmän sävyisemmäksi.

Jos eksyt lukemaan tätä blogia ja mielesi tekee myös tuunata kaapelikela, suosittelen vahvistamaan keskiosan laudat ruuveilla pohjasta käsin. Muuten pöytä jää vähän keikkuvaksi.

Lähdin siis viikonlopuksi vanhempieni luo Sodankylään. Petsaamaan tuon pöydän ja muutenkin köymään vielä ennen kuin tulee lähtö etelään. Seuraavassa kuvassa vähän maisemia kotini lähistöltä. Niitä, ja tätä Lapin rauhallisuutta kyllä jää varmasti kaipaamaan.

Lopetan tämän postauksen ihan vaan tähän, eipä jätä maisema paljoakaan sanomista.

Stressi

En olisi uskonut stressaantuvani näin helposti. En enään sen jälkeen kun suoritin lukion oppimäärää ja ylioppilastutkintoa iltaopintoina viimeiset kaksi vuotta. Luulin keväällä ylioppilaskirjoitusten aikaan, että jos tästä selviän tulematta hulluksi, selviän mistä vain. Nyt kun mietin taaksepäin sitä aikaa nukuin silloin paljon paremmin kuin esimerkiksi nyt. En siis osaa nukkua enään. Viimeisien kolmen vuorokauden aikana olen nukkunut yhteensä noin kuusi tuntia. Heräilen jatkuvasti yöllä ja nyt alkaa pikkuhiljaa tulemaan seinä vastaan. Yllätän itseni jatkuvasti toivomasta että minulla olisi aikakone, jolla voisin hypätä muutaman viikon päähän tulevaisuuteen. Mahtava ajatus että muutto olisi jo ohi ja voisi rauhassa hengähtää. Tuntuu, että tässä muuttamisessa on niin ylivoimaisen paljon kaikkea hoidettavaa että eihän tästä ihminen yksin selviä. Tietysti näin väsyneenä pienetkin asiat tuntuvat aina paljon suuremmilta, ehkä yhdet hyvät yöunet auttavat. Oikeastaan minulla ei ole enään hoidettavana kuin sähkösopimuksen irtisanominen, pakkaaminen ja itse muuttaminen. Ei siis enään paljonkaan onneksi.

Kauempana olevalle paikkakunnalle muuttaminen vaatii myös yllättävän paljon rahaa. En ole uskaltanut tarkkaan laskea kuinka paljon, ettei masennu vielä entisestään. Mutta tähän  mennessä olen käyttänyt noin 1000e jo asumiseen vuokraamassani soluhuoneessa, jota siis en ole vielä edes nähnyt. (Hullua) Olen ostanut uuden tietokoneen, sillä koulussa vaaditaan parempi kone kuin minulla oli ennestään. Sitten tietysti täytyy vielä tehdä kaksi reissua Tampereelle, johon siihenkin kuluu vähintään satanen per kerta, ei näet ole mikään lyhyt matka. Olen todella tarkka rahan käytöstäni, joten tällaiset menot muutamassa päivässä eivät mitenkään hyvältä tunnu.

Ehkä minua ei niinkään masenna asioiden hoitaminen vaan se, että aika täällä Lapissa on käymässä niin vähiin. Ei enään yhtään ''vapaata'' viikonloppua ennen muuttoa. Jotenkin minut myös yllätti fakta, että poikaystäväni ei ole tulossa missään vaiheessa mukaan. Olin kuvitellut, että hän hakisi kouluun Tampereelle myös. Juttelimme asiasta aijemmin tällä viikolla ja kävi siis ilmi että hän mieluumin jää ajamaan tänne taksilla, kuin lähtee myöhemmin kanssani etelämpään. Minua harmittaa tämä sillä mielestäni on todella omituista ettei jollain ole ollenkaan kunnianhimoa uransa suhteen. Ehkä kaikilla ei ole samanlaista paloa jotain ammattialaa kohtaan kuin minulla. Se on vähän käsittämätöntä, että ei ole mitään mielenkiinnon kohdetta. Ehkä meillä sitten vain on niin erilaiset tavoitteet, että ei tästä tulisi sitten muutenkaan mitään.Noh, it is what it is. Eipä tuota kai kannata jäädä murehtimaan, en muutenkaan ole ikinä ollut mitenkään romantiikan nälkäinen tai mitenkään riippuvainen muista ihmisistä. Oikeastaan vihaan sitä ajatusta.

Tämä nyt sitten oli tällainen vuodatusteksti. Syytän siitä väsymystä, normaalisti olen hyvinkin pirteä. Ja jos en aina niin pirteä niin harvoin tällainen valittaja. Jos jotain positiivista, niin ainakin tällä uudella koneella on mukavampi kirjoittaa, ja varmaan tänäyönä saa nukuttuakin, pakkohan se on.

Perr.. jantai

Kun töissä menee huonosti, se vahvistaa aina hetkellisesti tunnetta että teen oikein valitessani opiskelun. Meilläkin 95% töistä tehdään ulkona. Nautin siitä niin kauan kuin on hyvä työilma (ei liian kuuma eikä kylmä, mielellään auringon paiste). Näihin asioihin ei kuitenkaan aina voi vaikuttaa, ja varsinkin tänä kesänä keli on ollut kaikkea muuta kuin morsian. Tänä perjantaina siis ukkosti ja satoi välillä rankasti. Verkostotöitähän ei saisi edes ukkosella tehdä, sillä ukkosen staattinensähkö indusoituu ilmasta sähkölinjoihin. Tästä johtuen työskentely voi olla välillä hengenvaarallista.
Töitä nyt kuitenkin oli tehtävä. Olimme suunnitelleet perjantaille tavallista rankempia hommia, ja tietysti sellaisia joita ei voi lykätä maanantaiksi.

Rakennetaan maakaapeliverkkoa

Kaiken lisäksi työnjohto painostaa meitä jo ties monettako viikkoa tekemään vain nopeammin, kun ei ole tarpeeksi työmiehiä tekemään kaikkia töitä.
Kiireessä ei yleensä tule huomioitua kaikkea, ja voi sattua pikku haavereita siellä sun täällä. Niistä ei kuitenkaan pidä välittää jos haluaa saada homman joskus valmiiksi. Olen ainoa nainen meillä töissä, enkä ole kuullut että naispuolisia kolleegoitakaan olisi missään päin Suomea. En oikeastaan ymmärrä sitä äärifeministisyyttä, joka soimaa miesvoittoisilla aloilla esimerkiksi tyttökalentereita tai rivoja juttuja kahvitunnilla. Ne kuuluvat kaikille näille aloille ja miksi ne pitäisi viedä suurimmalta osalta työntekijöistä pois. Kaikesta huolimatta meillä on älyttömän tiivis ja mukava työporukka. En vaihtaisi päivääkään mihinkään, vaikka välillä tuntuu että eivät nämä valkoihoisen naisen töitä ole.
Viikonlopun kunniaksi aurinkokin sitten viitsi pilkahtaa, ja mikäs sen parempi keli lähteä pakkailemaan vähän ensimäisiä muuttolaatikoita.

Volkkari talliin ja avaimet varikolle.

Näitä töitä tulee kyllä ikävä. Olen miettinyt useampaan kertaan että minussa mahtaa olla jotain vikana, kun nautin näin fyysisestä ja ''likaisesta'' työstä. Jotenkin en vain osaa nähdä itseäni istumassa toimistossa kaikki päivän CAD- ohjelma tietokoneen näytöllä, ja suunnittelemassa jotain. Ehkä sitten ihminen tottuu sellaiseenkin.

Joko?

Oletteko nähneet sen ohjelman ''Risteyksessä''? Jos ette ole niin se kertoo ihmisistä, jotka joutuvat tekemään valinnan jossain kohtaa ja sillä on vaikutus koko loppu elämään. Yleensä tuossa ohjelmassa vaikutus on tietysti positiivinen, mutta mitä jos se ei pädekkään oikeassa elämässä? Jos täällä valitsee väärin, voiko sitä katua siis hautaan asti?

Minua on vaivannut tämä viimeisen kuukauden. Yhtäkkiä elämä heittää sinulle liikaa vaihtoehtoja, ja siinä ollaankin sitten aivan hukassa. Kaikista pahinta tässä on se julma totuus että kaikkiahan ei tietenkään voi valita. Missä kohtaa sitten tietää, onko valinnut oikein tai väärin? Sitä ei varmaan kukaan ole tulossa sinulle kertomaan. Näitä on tässä pohdittu muutamat unettomat yöt, enkä varmasti ole ainoa.

Näitä vaihtoehtoja oli onneksi vain kolme. 

1. Asun Rovaniemellä, jäänkö siis tänne töihin kaupungin sähköverkolle. Tämä olisi helppo koska minulla on jo elämä täällä (asunto, poikaystävä, ystävät, työpaikka..) voisin siis jatkaa entiseen malliin, miinuksena vain että töitten jatkuvuus olisi epävarmaa.

2. Sain töitä Kalajoelta. Paikkakunta olisi uusi, en tuntisi sieltä ketään. Työ olisi kuitenkin vakituinen ja parempi palkkaus kuin nykyisin.

3. Lähdenkö opiskelemaan sähkötekniikkaa Tampereen ammattikorkeakouluun? En tuntisi sieltäkään ketään, opiskellessa en tienaisi ollenkaan. Saisin kuitenkin oppia lisää suorastaan minulle pakkomielteisen rakkaasta tieteenalasta. Saisin ammatin, jossa voisin työskennellä sukupuolestani huolimatta rakastamallani alalla eläkkeelle asti elävänä. Älkää käsittäkö väärin, rakastan verkostoasentajana olemista mutta naisen fysiikka ei vain kestä samalla tavoin kuin miehen tuossa työssä.

Näitä siis olen miettinyt suorastaan kuumeisesti siitä asti kun kuulin, että en onnistu lykkäämään koulun aloittamista. Niin hullulta kuin se tuntuukin, olen jo tainnut valita vaihtoehdon kolme. Käsittämätöntä, että kohta on hylättävä kaikki mitä on jo ehtinyt nuoreen ikäänsä saavuttaa. Rahakin on ollut minulle aina tärkeää, joten en tavallaan voi uskoa itseäni valitessani opiskelun. Vaihdan nykyisen mukavan asuntoni 9 neljön soluhuoneeseen? Jep. Useimmat ovat innoissaan kun pääsevät opiskelemaan. Tiedän että minunkin tulisi olla kiitollinen, sillä valitsemaani koulutukseen oli melko hankala tulla hyväksytyksi. Jotenkin en vain kuitenkaan osaa innostua. Minua masentaa ajatus, että kohta minun on taas aloitettava tavallaan alusta. Muutin neljä vuotta sitten Rovaniemelle, ja introverttina ihmisenä minulla meni todella kauan tutustua edes joihinkin. Harmittaa, että tämä sama on siis taas edessä. Mutta toisaalta enhän ole lähdössä etsimään ystäviä Tampereelle?

Blogissani tulen kirjoittamaan tästä.